Rokokoo tyylisuuntana

En ole ikinä ollut mekkoihmisiä. Silti jaksan kuitenkin ihailla kauniita mekkoja. No nykyajan mekoissa ei kyllä suuremmin ihailtavaa ole. Helma keikkuu useimmiten siinä vesirajan paikkeilla ja ovat muutenkin liian "Viidakon tähtöset"-tyylisiä, eli sellaisia, jotka näyttävät enemmän kuin peittävät. Siispä suuntaankin ihailuni vanhemmalle ajalle, sinne, missä mekot pitkine helmoineen olivat muhkeita, koristeellisia ja oikeasti jo itsessään taidetta. Erityisesti Rokokoo-ajan mekot röyhelöineen ovat mieleeni, niissä on paljon kaikkea ihanaa, muttei mielestäni kuitenkaan mitään liikaa.

Rokokoo on itsessään Ranskassa 1700-luvulla syntynyt tyylisuunta ja sieltä käsin se levisi sitten muuallekkin maailmaa vuosisadan puolessa välissä. Muotiin tulivat tuolloin pehmeät, kankaalla päällystetyt sohvat, lipastot tavaroiden säilyttämiseksi, kannella suljettavat kirjoituspöydät laatikoineen ja pienet seinähyllyt. Tämän lisäksi yleisiä olivat lukuisat pikkupöydät, joilla kullakin oli oma tehtävänsä, oli ompelupöytää, teepöytää ja tarjoilupöytää.  

Paperiset seinäverhot syrjäyttivät entiset kotikutoiset kangasverhot. Huonekalut ja koko sisustus tulivat muodin vaikutuksesta kevyemmiksi, monipuolisemmiksi ja mukavammaksi kuin enstisajan suuret, raskaat ja usein kömpelöt, liikkumattomat esineet. Paljon tavaraa tuotiin myös ulkomailta. Vaikka rokokoo olikin ensisijassa sisustus- ja huonekalutyyli, sen vaikutukset näkyivät monessa muussakin asiassa tuonajan ihmisten arjessa.

© rococo CC BY-NC 2.0 

Tässä ympäristössä muuttui vähitellen myös elämisen sävy, niin ihmisten puvut kuin  tavatkin. Veistä ja haarukkaa ruvettiin jo säätyläisperheissä yleisesti käyttämään syödessä. Olipa suurissa taloissa niitä koko varasto, niin ettei vieraidenkaan tarvinnut enää tullessaan tuoda omia mukanaan. Monella  oli kuitenkin vielä veitsi ja haarukka mukanaan nahkakohtelossa, käyttääkseen niitä sitten majapaikoissa ja talonpoikaistaloissa matkoilla käydessään.

Samoin alkoivat pesuvälineet käydä yleisiksi. Peseytyminen oli tullut jokapäiväiseksi tarpeeksi, sillä eihän kukaan nyt likainen halua olla. Eikä siinä kyllin, ruvettiin mukana kantamaan ja pukeutuessakin käyttämään hajuvesipulloja ja puuteria.

Pukeutuminen oli tärkeää ja siihen tuhlattiin paljon rahaa ja aikaa. Hienotunteisuus oli tärkeää, niin pukeutumisessa kuin käytöstavoissakin.

Tietysti puvutkin muuttuivat hienommiksi tämän kaiken myötä. Kotikutoiset kankaat eivät enää oikein kelvanneetkaan, vaan niiden sijaan tilattiin niitä ulkomailta kallilla, kuten samettia, silkkiä ja kärpännahkoja. Erityisesti kukkakuviointi nousi suosituksi.

Kuten ajan tyyliin kuului, pukujen helmat olivat suuret ja muhkeat ja yläosat kireitä. Vaikka puvuissa oli eroa eri maiden välillä, kaikille oli yhteistä neliön mallinen kaula-aukko, suuret helmat ja runsaat ja koristeelliset alus- ja päällishameet. Kun pukeutuminenkin oli koristeellista ja hienoa, tietenkin myös hiuksiin ja niiden laittoon kiinnitettiin paljon huomiota. Peruukkeja alettiin käyttää, ja kampaukset kuin hatutkin koristeltiin näyttävästi sulilla, helmillä ja pitseillä.

Myös miehet pukeutuivat tyylikkäästi. Asuun kuului yleensä takki, liivi ja housut, joista liivi oli koristeltu kauniilla kirjailuilla ja värikkäillä kangaspaloilla. Housut olivat polvihousut ja kengät suurisolkiset. Takki tuohon aikaan muistuttii melkein mekkoa pituutensa puolesta. Etenkin valkoiset peruukit tulivat muotiin, ja myös miesten hatut olivat suuria ja koristeltu esimerkiksi strutsin höyhenillä.

Kahvi, tee ja suklaa alkoivat myös samoihin aikoihin päästä varakkaiden käyttöön. Puolijoutilaan kaupunkilaisen elintapoihin kuului aamupäiväkahvin juonti "kahvihuoneessa", kuten kahvilaa tuolloin sanottiin, uutisten kuunteleminen ja jutteleminen ja siinä se päivä sitten menikin.