Hangon Keksi

"Unohdatte elämän pienet ikävyydet, kuten alaruumistanne syövän krokotiilin, kunhan vain nautitte Hangon Keksejä!"

 Muistaako joku Hangon Keksit? Minä en ainakaan, mutta koko keksitehtaaseen törmäsin ja tutustuinkin ensi kertaa Kotilieden 20-luvun mainoksien kautta. . Keksejä valmistettiin Hangossa vuodesta 1910 alkaen, mutta talvisodan jälkeen keksien valmistus siirrettiin Helsinkiin. Aikaisemmin Suomen kahvipöydistä löytyvät keksit olivat tuotu lähinnä Englannista ja Venäjältä, joten oli aikakin saada Suomen keksiteollisuus kukoistamaan. Vuodesta 1927 Hangon Keksin omistaja vaihtui tietenkin kaikkien tuntemaksi Oy karl Fazeriksi.

Hangon Keksin mainoslause "hymyilee kuin Hangon keksi", vaikka taitaa tuo leveästi hymyilevä möllykkä taivaalla noissa kuvissa kuu-ukko kuitenkin olla. Mielikuvitusta ei ainakaan näiden mainosten keksijöiltä ole puuttunut, sopii vain miettiä mitä on mahtanut heidän päissään pyöriä näitä suunnitellessa ja piirtäessä.

Viisas pöllökin syö vain parhaaksi tunnettuja keksejä. Maistuisiko kenties Tapion Sarvi, Kaura vai Radio?  

Itse asiassa Hangon keksitehtaan rakennukset ovat vieläkin pystyssä, vaikka vanhimmat osat ovat jo 1916-luvulta ja sama hymyilevä naama koristaa itse tehtaan seinääkin.

Luonnontiedonkirja 1955

Olen vallan ihastunut vanhoihin koulukirjoihin ja olenkin hamstrannut itselleni varmaan jo muutaman lukukauden edestä kirjoja. 

Ensimmäinen asia miksi ne herättävät mielenkiinnon, on se, että ne ovat täynnä asiaa. Ei turhaa hömpötystä ja asioiden kaunistelua kuten nykypäivien koulukirjoissa. Lisäksi kaunis kuvitus, upea nidonta, se "historian" tuntu kun saa pitää käsissään sellaista haurasta kirjaa. Tai ehkä olen yksinkertaisesti pöpi.

Olen varannut kirjahyllystämme yhden rivin kokonaan näille vanhoille koulukirjoille ja muille vanhoille, käsiin hajoamassa oleville opuksille. Mies ei enää sano mitään, vaikka varmasti välillä miettii mielessään, mitä minä vanhoilla ja lahoilla kirjoilla teen, ja vielä enemmän miksi tungen niitä hyllyyn, kun oikea osoite olisi luultavammin kaatopaikka.

Tällä hetkellä löytyy yksi äidinkielenkirja, matematiikankirja, useampia kirjoja historiasta ja luonnontieteistä ja yksi terveysopinkin kirja löytyy. Ja kaikki 50-luvulta, ja hyppisinkin innostani jos joskus löytäisin vielä vanhempia kirjoja, mutta vielä ei  ainakaan mistään sellaisia silmiin ole pompannut.

Vuoden 1955 luonnontiedonkirja. Sisältää itse asiassa kaikkea, aina perunan kylvöstä lypsämiseen ja omenapuiden harventamiseen. Lisäksi metsän- ja puutarhanhoitoa, terveysoppia ja kemian ja fysiikan lukujakin löytyy. Eli aika monipuolinen nidos.

VI JA VII LUOKAN OPPIMÄÄRÄ

Kirjan kansi kuvaa erinomaisesti, mitä kirja tulee sisällään pitämään.

Värikuvia kirjasta ei löydy kuin muutama, 333 kuvaa, joista 23 monivärikuvaa. Kauniin yksinkyiskohtaisia nämä muutamatkin ovat.

Toinen, ihanan värikäs ja pikkutarkan taiteellinen kuva mehiläisistä.

Kaikista tuon ajan tärkeimmistä kotieläimistä oli oikein kattavasti kerrottu. Ihmettelin että jopa kaneista, koska kumminkin ne olivat "lasten lemmikkejä", eivätkä missään määrin verrattavissa oikeasti hyödyllisiin kotieläimiin, vaikka niistä muutaman kilon lihaakin voisi saada, tai ehkä tämä ajatus on kitkeytynyt vain nykypäivän ihmisiin... 

Hevoselle oli siunattu peräti neljä aukeamaa ja ymmärtäähän sen. Varmasti ollut varmaan tärkein ja arvostetuin kotieläin maatalouksissa ja hienoa vain etä jo kouluissa opetetaan eläinten oikeanlaista hoitoa.

"Kun tuo uljas eläin nojaa suuren ruumiinsa painolla eteenpäin ja raudoitetut kaviot pureutuvat maahan, niin liikkuvat elorattaat pelloilla ja tukkikuormat metsässä. Se jaksaa vetää auraa aamusta iltaan. Kiireen tullen se kiidättää isäntänsä nopeasti kylään ja kirkolle."

Löytyipä sieltä luku metsänsuojelustakin ja tälläinen hauska, pienenpieni kuva. 

"Taimien pahimpien tuhoajia ovat lehmät ja lampaat. Karjan laidunamisesta metsässä onkin alettu luopua, mutta se olisi kokonaan kiellettävä."

Terveysopin luvuista. Vitamiineja ja ruoka-aineita, joista niitä saa, ja miten niiden puute vaikuttaa.

Avioliitosta, ravinnosta ja heikkomielisyydestä

Löysin mielenkiintoiset kirjan isoäitini synnyinkodista. Kirja on sen verran huonossa kunnossa, ettei kaikkia sivuja ole tallella ja kannet ovat kadonneet, joten kirjan nimi tai painovuosi ei ole tiedossa. Epäilen kirjan olevat kuitenkin jostakin 20-luvun kieppeiltä, sillä samaa vuosilukua ovat parikymmentä muuta kirjaa samaisesta paikasta.

Kirjassa arvot ovat vanhollisia, naisen päätehtävä on kotona lapsia synnyttämässä ja mies tuo särpimen pöytään, lapsia kutsutaan aina jälkeläisiksi ja he ovat "ne" tai "niitä", kun taas nainen ja mies ovat "he" ja "hän". Lisäksi kirja kertoo terveelliset elämäntavat, sairauksia ja niiden hoidosta.

Kirja on hyvin viihdyttävää lukemista juuri tämän vanhollisuutensa takia. Keräsinkin omasta mielestäni hauskimmat tai ajatuksia herättävimmät kappaleet tähän.

Ravinnosta

Maito on tärkeimpiä ravintoaineitamme ja senkin tähden arvokasta, että se on helposti sulavaa ja erittäin sopivaa pienten lasten ravinnoksi. Koska maito sisältää paljon vettä, täytyy sitä nauttia suuret määrät, ennen kuin siitä on varsinaista hyötyä. Lasten tulee saada maitoa ainoastaan keitettynä.

Myös vihannekset ovat vasta keitettyvä sopivaa ihmisravinnoksi.

Kahvi ja tee
Teen liiallinen käyttö voi meillä kuitenkin vaikuttaa haitallisesti terveyteen.

Suuri osa työväenluokkaa on kahvin alituisen särpimisen takia riittämättömästi ravittuja. Kokemus on osoittanut, että vähemmän kuluu rasvaa ja voita leivän ja perunoiden ohella, jos aterioidessa nautitaan kahvia.

Kahvissa ja teessä ei ole juuri mitään ravintoarvoa, ainoastan nautittuna kanssa suuren määrän sokeria voi niistä olla hyötyä.

Heikkomielisyys
Synnynnäinen mielenvikaisuus on suurin idiooteissa.

Vajaavaisten estettävä sukuaan jatkamasta

Ei voi varmasti sanoa rappeutuvatko Keski-Euroopan johtavat sivistyskansat meidän aikanamme. Monet merkit viittaavat siihen. Esimerkiksi Saksassa on 100,000 henkeä kohti 300 mielisairasta ja idioottia, 150 kaatumatautista (epilepsia), 200 alkoholistia, 60 sokeata, 30 kuuromykkää, 260 raajarikkoa ja 500 kehittyneellä asteella olevaa keuhkotautista. 

Jos lasketaan muutkin pienet viallisuudet ja sairaudet, näkövirheet yms., niin emme liioittele sanoessamme, että noin 1/3 väestöstä on tavalla tai toislla vajaavaista. Jos vaajavaisten valtavaa lukua tahdotaan vähentää, niin täytyy järjestää asiat niin, etteivät he pääse lisääntymään. Monet taudit ovat sellaisia, että ne eivät rajoita lisääntymiskykyä, vaikka jälkeläiset tulevatkin heikoiksi. Sellaisia ovat malaria, lyijymyrkytys ja alkoholismi.

Kelposuus avioliittoon
Kirjassa painotetaan, että tytöt ovat valmiita sisäistämään sukupuoliaisoita (kuten kirjassa asia ilmaistaan) 15- ja 17-vuotiaana, ja pojat vasta 18-20 vuoden iässä. Ja nämä niin kutsutut sukupuoliasiat sisältävät kaiken aina toiseen sukupuoleen kontaktin ottamisesta kihlautumiseen ja avioon.

Sukulaisavioliittoja pidettiin ennen vanhaan vaarallisina. Parasta onkin niitä välttää, sillä kaikenlaiset vähäisetkin taudilliset ominaisuudet voivat niiden avulla suurentua. Jos asianomaiset ovat molemmat terveitä, ei sukulaisavioliitolle ole mitään estettä.


Jos kaikki miehet olisivat terveitä naimisiin mennessään, niin naistentauditkin suuresti vähentyisivät.
Naisten hedelmättömyys johtuu myöskin ensi sijassa näistä taudeista, joita miehet usein tarttuttavat vaimoihinsa.

Myöskin tulisi saada kaikille selväksi se, että avioparin tärkein kansallinen velvollisuus on perheen riittävä lisääminen. Jokainen nainen tietäköön sen tähden, että hän tekee uhrautuvaa työtä isänmaansa hyväksi synnyttäessään lapsia, imettäessään niitä ja pitäessään huolta niiden terveydestä ja kehityksestä.

Vanhemmat rajoittavat lapsilukua voidakseen antaa jälkeläisilleen taloudellisia etuja, mutta heidän tulisi muistaa silti kansallinen velvollisuutensa ja panna se yksityisetujensa edelle.

The Boston Cooking School magazine - osa 1

Vanhoja Kotiliesi-lehtiä keränneenä, törmäsin netissä kirjaan nimeltä The Boston Cooking School magazine of culinary science and domestic economics. Sisältö, kuvat, kaikki, sisältö on aivan samantapainen kuin Kotilieden vanhoissa lehdissä, eri kielellä vain. Ja minuthan oli heti myyty. 

Osa lehdistä on luettavissa internetissä, englannin kielellä tietenkin, ja olenkin niitä ahkerasti yrittänyt viime päivinä lukea. Ajattelin kuitenkin koota pieneen juttusarjaan pieniä paloja lehdestä, 

The Boston Cooking School magazine of culinary science and domestic economics  (1896)

Käytännöllinen joululahja - laatikko resepteille, tai ainakin näin tätä mainostettiin tuolloin vuonna 1896 lehdessä. 

Vanhanaikaiset kokkikirjat väistyvät uuden ja modernin reseptilaatikon tieltä. Kortit on luokiteltu otsikoittain ja näin ne ovat helposti löydettävissä. Emäntä saa pidettyä reseptit tallessa ja järjestyksessä, sen sijaan että ne olisivat hajallaan ja hukassa. Reseptit on voitu leikata sanomalehdestä, kirjasta tai kirjoitettu kirjoituskoneella, joka tapauksessa ne on helppo löytää rasiasta. Nahkaista rasiaa saa väreissä punainen ja musta. Omasta paperikaupasta tai voidaan tilata mihin osoitteeseen tahansa vain  $  1,50.

Maissikeitto

Kun maissintähkät ovat menneet liian vanhoiksi, vaikka ajattelit kokkaavasi niistä, älä heitä niitä pois. Halkaise tähkät kahtia ja kaavi maissi kuppiin. Laita runsaasti vettä ja anna hiljalleen kypsyä tunti. Hieman voidaan lisätä selleriä, persiljaa, tomaattia tai mitä tahansa kukin tykkää. Mausta pippurilla, suolalla, voilla ja ruokalusilallinen jauhoja sekoittaen pieneen tilkkaan kylmää maitoa. Tämä on herkullinen keitto.

Yömyssyt - milloin niitä on sopiva käyttää?

Ja tarkoitan tässä nimen omaan niitä oikeita myssyjä, enkä mitään "kupillinen ennen nukkumaanmenoa auttaa nukahtamaan". Useimmat eivät varmaan enää yömyssyjä käytä, tuskin kukaan, mutta joskus nekin ovat olleet kovassa käytössä. Alla on 20-luvun Kotiliedestä pieni pätkä yömyssyistä ja siitä, milloin niitä on soveliasta käyttää.

"Yömyssy, kuin myös yöhilkaksi kutsuttu hiuspäähine, on monen naisen mielestä maailman mukavin kesäpäähine. Miksikö? Koska sen alle voi kätkeä huolimattomimmankin hiuslaitteen ja se suojaa tarpeeksi tuulelta ja auringolta ja on monen mielestä vielä pukevakin.

Sen takia maalla näkeekin jokaisella laivalaiturilla, maalaispihassa ja kesäasuntojen pihoilla ja parvekkeilla kokonaisia yömyssykokoelmia, jotka tahtomattaankin tuovat tullessaan aimo annoksen makuuhuonetunnelmaa paikalle.

Mitähän varten yömyssy oikein on olemassa? Eiköhän siksi, että sen avulla nukkuessaan saattaa pitää hiukset alhaalla sekä että nainen yömyssy päässään pukeutuessaan ja ehkä jopa aamukahviaan juodessa näyttää siistimmältä, kuin jos kampaamattomin hiuksin liikkuisi makuuhuoneesta. Myöskin sairasvuoteella on on yömyssy erittäin sopiva päähine. Mutta sitten jo loppuukin yömyssyn suuri ja tärkeä tehtävä.

Viimeinen mahdollinen esiintymishetki sille on aamiaisaika - jos ainoastaan oman perheen jäseniä on koolla. Reipas ja siisti nainen esiintyy jo kuitenkin aamiaispöydässä aina valmiiksi puettuna ja kammattuna."

Yömyssyt olivat  yleensä silkistä, tyllistä ja pitsistä tehdyt. Sitä ei tietenkään ollut soveliasta käyttää muualla kuin kodin sisäpuolella. Sen tarkoitus oli yksinkertainen; aamulla sängystä noussut rouva saattoi kietaista takkuiset ja väsyneet hiuksensa sen alle piiloon ja järjestykseen. Se myös suojasi hiuksia pölyltä lialta kodin pölyisiä askareita tehtäessä.

Iso paha susi esittelee isoäidin yömyssyä. Oikein sopiva on, tyttö vieressä vain ihmettelee miksi isoäiti on niin karvainen.

Kuten kuvista käy ilmi, on yömyssyjä monennäköistä ja mallista. Varsinkin oikealla olevan pikkukuvan päähine on mielestäni erittäin kaunis, vaikka tietenkään en moista omaan päähäni voisi kuvitella.

Oppikoulut 1700-luvulla

Näin kertoo 50-luvulta peräisin oleva historian oppikirja 1700-luvun oppikouluista:

"Opettaminen tapahtui pääasiassa latinan kielellä. Oppiaineina olivat pääasiallisesti uskonto, latina ja kreikka. Koulut oli jaettu kolmeen ryhmään. Kussakin kaupungissa tuli olla lastenkoulu, eli pedagogio, missö opetettiin lukemaan ja kirjoittamaan äidinkieltä. Seuraavan asteen, eli trivaalikoulusta oppilaat siirtyivät kymnaasiin eli lukioon, joita maassamme oli vain yksi, Turun lukio. Siellä luettiin uskonnon lisäksi latinaa, kreikkaa, hepreaa, logiikkaa, matematiikkaa ja luonnontieteitä.

Oppilaat olivat enimmäkseen köyhiä. Tavallisesti he toivat koulukaupunkiin mukanaan koko lukukauden eväät, joita sitten itse keittivät ja paistoivat. Usein sattui kuitenkin niin, että kotieväät eivät riittäneet lukukauden loppuun asti, ja silloin oltiin pahassa pulassa. Keski-aikaiseen tapaan oli "teineillä" lupa käydä kerjäilemässä, ja kullakin koululla oli oikein esivallan määräämät pitäjänsä, joihin sen oppilaat saivat mennä. Myös opettajilla oli omat pitäjänsä, sillä heidän palkkansa oli niin pieni, etteivät he sillä voineet elättää perhettään.

Kouluhuoneistot olivat puutteellisia. Ei ollut luokkahuoneita, vaan ainoastaan yksi suuri sali. Kukin luokka istui omassa salin nurkassa, mistä oli se etu, että rehtori saattoi opettaessaan maa luokkaan sasamalla valvoa toisten opettajien opetusta. Oppilaat itse huolehtivat salin lämmittämisestä ja siivoamisesta, sillä vahtimestaria ei ollut. Kaikissa kouluissa ei ollut edes lämmityslaitteita. Ikkunoita ei käynyt avaaminen, minkä takia ilma usein oli pilaantunut, varsinkin kun ei ollut eteteistä, johon oppilaiden eväät ja päällysvaatteet olisi voitu sijoittaa. Pulpetteja ei ollut, vaan ainoastaan pitkiä selkänojattomia penkkejä; opettajalla vain oli pöytä ja tuolit.

Kurinpalautusta lastenkoulussa.

Lukukaudet olivat pitempiä kuin nykyään; joululomaa oli kuukausi ja kesälomaa samoin kuukausi. Loma-ajalla oli edellisen lukukauden opitut asiat kerrattava.

Oppitunteja oi noin kahdeksan tuntia päivässä. Työ alkoi aamulla kello 5, mutta järjestäjät saapuivat paikalle jo kello 4. Viimeinen oppitunti päättyi kello 17. Aamulla oli aluksi rukousta ja raamatunlukua noin tunnin verran ja keskipäivällä oli uusi rukoushetki. Illalla päätettiin työ taas rukoukseen. Sunnuntaisin oli käytävä kirkossa, ja saarnan jälkeen rehtori kuulusteli saarnan sisällön. Keskiviikko- ja lauantai-iltapäivät olivat vapaita. Vaikka oppituntunteja oli runsaasti, koulutyö ei ehkä ollut ylen rasittavaa, sillä oppilailla ei ollut kotitehtäviä vaan kaikki työ suoritettiin koulussa.

Kuri oli yhä kuten keskiajallakin kovin ankara. Kouluasetuksissa koetettiin kyllä teroittaa inhimillisempien menetelmien käytäntöön ottamista. Opettajia kiellettiin lyömästä oppilaita heti, vaan heidän tuli ensin käyttää kaksi varoitusta ja sitten uhkausta. Viikon varrella sattuneet rikokset piti kaikki laittaa muistiin ja lauantaina kuitattamaan yht'aikaa suurella selkäsaunalla. Nämä lempeät neuvot kuitenkin jäivät vain paperille, ja opettajat tarttuivat melkein yhtä ahkerasti kuin aikaisemminkin vitsoihinsa. 

Oppilaiden hairahdukset eivät myöskään olleet vähäpätöisiä vallattomuuksia ja kepposia, vaan useasti he laiminlöivät koulunkäyntinsä, liikuskellen pitkin katuja hoilaten ja tapellen; useasti öisin särkivät rauhallisten porvarien ikkunoita, ja suuremmat pojat juopottelivat kapakoissa."

Terveysoppia 50-luvulta: Päihteet

Nuorena tuli löydettyä talon vintiltä aikaisemmilta asukkailta jääneitä vanhoja tavaroita. Oli lehtiä, käyttöesineitä, kirjoja, leluja, vanhoja rahoja ja sen sellaista. Sieltä löytyi myös 50-luvulta peräisin olleita koulukirjoja. Kirja terveysopista tuli sattumalta vastaan lapsuudenkodissä käydessäni ja otinpa sen mukaani, sen verran hauskoja tekstejä siellä oli.

Tietenkin kirja pääasiassa on täyttä asiaa ja faktat tosia, mutta varsinkin liioittelu ja kirjoitustapa teksteissä tuppaa ainakin itseäni välillä huvittamaan. Tässä esimerkiksi suora lainaus, mitä mieltä kirja on päihteistä ja niiden käyttämisestä:

T U P K A K O I N T I

© Anton Raath

"Tupakointi aiheuttaa unettomuutta, heikentää muistia ja huonontaa koulutyön tuloksia. Tupakoiva nuoriso on on kalpeata, sairaalloisen näköistä ja hermostunutta.

Tupakointi kiihdyttää sydämen toimintaa. Tupakkasydän kestää huonosti kuumetauteja ja leikkauksia. Sydämen ahdistus on tupakoitsijoilla yleinen. Tupakoitsijat ja tupakansavussa olevat ovat jatkuvan häkämyrkytyksen alaisia.

Ensikertalaiselle tupakointi on vastenmielistä ja aiheuttaa  usein äkillisen nikotiinimyrkytyksen. Sen oireita ovat kalpeus, kylmä hiki, lisääntynyt syljeneritys, kuvotus, oksennus, ripuli, pyörrytys ja korvien suhina. Lopuksi voi tulla tajuttomuus, jopa joskus kuolema.

Tupakointiin sortuvat helposti heikkoluontoiset, sillä tupakointi, kuten purukumin pureskelukin, herättää herkästi eloon uinuvan imemisrefleksin.

Huomiota ansaitsee amerikkalaisten nuorisotuomioistuimien toteamus, että 99 % rikollisista on tupakoitsijoita. Työnantajat eivät kernaasti ota palvelukseensa tupakoivia nuoria. Liian aikainen tupakanpoltto ja huonot tavat ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa."

A L K O H O L I

© darwin Bell

"Alkoholi on myrkkyä, joka aluksi lamaannuttaa hermokeskuksen ja myöhemmin vaurioittaa sitä. Kun tuhoutuneen solukeskuksen tilalle ei kehity uutta, niin alkoholilla itsensä perin pohjin turmellut jää sairaaksi, vaikka lopettaisikin väkijuomien käytön.

Vain ehdottomuus voi varmasti pelastaa jokaisen alkoholin turmiolta. Nuorison väkijuomien käyttö on kohtalokasta sen takia, että kasvuaikana hermosto on herkkä ja vastustuskyvytön. Nuori sortuu paljon pienemmästä kuin aikuinen.


Norjalaisen Ødegaardin tilaston mukaan 78 % nuorisosta, joka aloittaa väkijuomien käytön alle 30-vuotiaana, sortuu alkoholisteiksi ja noin 22 % yli 30-vuotiaana aloittaneista.

Päihtymyksen jatkuva toistuminen johtaa pysyvään alkoholimyrkytykseen eli alkoholismiin. Silloin väkijuomien käyttäjä on joutunut juomahimon valtaan. Hänestä on tullut alkoholin orja eli alkoholisti, joista noin 4 % sairastuu juoppohulluuteen.

VÄKIJUOMAT LÄÄKKEENÄ
Aikaisemmin väkijuomia käytettiin lääkkeinä varsinkin vilustumistapauksissa, ja sen tehoon uskottiin vahvasti. Nykyisen käsityksen mukaan alkoholi ei ole minkään taudin lääke. Se alentaa taudinvastustuskykyä.

Alkoholia käytetään eräiden lääkeaineiden liuottimena ja sairaanhoidossa ihon puhdistukseen"

© National Library of Ireland on The Commons Photosrea

Viljakahvista sananen

20-luvun Kotiliedessä oli mielenkiintoinen kirjoitus koskien maalaisten arkikahvia. Suomalaiset ovat aina olleet kovia kahvinjuojia ja jo tuolloin kahvia juotiin paljon, ja pidemmän ajan päälle sen ostaminen kävi monelle maalaiselle kukkaron päälle. Mutta eihän tietenkään maalaistalojen emännät ole neuvottomiksi jääneet tässäkään asiassa, siitä tämä kirjoitus on oiva esimerkki.

"Nykyaikainen maalaisväestö, varsinkin työväki, vaati runsaasti kahvia. Kolmesti päivässä sitä pitää olla, ja monin paikoin juodaan kerrallaan kolme suurenlaista kupillista, joiden tulee olla reunojaan myöten täynnä.

Mielestäni ei emännillä ole oikeutta sanottavasti tinkiä näistä väkemme tottumuksista. Sillä tiedämmehän, kuinka raskasta on heidän jokapäiväinen työnsä ja kuinka kahvi heitä virkistää sekä talvipakkasilla että kesäkuumilla. Meidän tulee vain olla taloudellisia kahvinkeitossamme.

Paitsi että väkemme vaatii runsaasti ja polttavan kuumaa kahvia, toivovat he sillä olevan myös sekä väriä että makua.

Jos siis käyttäisimme yksinomaan oikeata ostoskahvia, niin kylläpä sitä kuluisi! Ei; tuhlareita me maalaisemännät emme tahdo tässä suhteessa olla niin kauan kuin meillä on omissa aitoissamme yllin kyllin halpaa kahvinlisää: ruista, ohraa, vehnää ja herneitä.

Viljakahvi joko juodaan sekoitettuna oikeaan kahviin tai juodaan sellaisenaan, kuten pula-aikaan jouduttiin , ja jotka sitä nyt "lotkuksi" nimittävät.

Hyvältä maistuu myös hernekahvi, jota moni säästäväinen emäntä keitti jo ennen pula-aikaa. Mikä viljalajeistamme on kahvina parasta, siitä ollaankin eri mieltä. Yksi kiittää yhtä ja toinen toista.

Kun maalaistaloissa keitetään useasti päivässä kahvia, on kahvipannu huolellisesti hoidettava. Sitä on pestävä ja puhdistettava tarpeen mukaan, tyhjennettävä yöksi ja asetettava puhtaana kuivumaan.

Luonnollisesti eivät kaikkinaiset viljakasvit nautintoaineena ole niin huumaavia kuin oikea puhdas kahvi, mutta onko se edes tarpeellistakaan! Juohan moni ihminen pelkkää keitettyä vettä suurella mielihyvällä vuodesta vuoteen. Ja onhan viljakahvillakin ravintoarvonsa, kun sitä juodaan kerman ja sokerin kera."

Rokokoo tyylisuuntana

En ole ikinä ollut mekkoihmisiä. Silti jaksan kuitenkin ihailla kauniita mekkoja. No nykyajan mekoissa ei kyllä suuremmin ihailtavaa ole. Helma keikkuu useimmiten siinä vesirajan paikkeilla ja ovat muutenkin liian "Viidakon tähtöset"-tyylisiä, eli sellaisia, jotka näyttävät enemmän kuin peittävät. Siispä suuntaankin ihailuni vanhemmalle ajalle, sinne, missä mekot pitkine helmoineen olivat muhkeita, koristeellisia ja oikeasti jo itsessään taidetta. Erityisesti Rokokoo-ajan mekot röyhelöineen ovat mieleeni, niissä on paljon kaikkea ihanaa, muttei mielestäni kuitenkaan mitään liikaa.

Rokokoo on itsessään Ranskassa 1700-luvulla syntynyt tyylisuunta ja sieltä käsin se levisi sitten muuallekkin maailmaa vuosisadan puolessa välissä. Muotiin tulivat tuolloin pehmeät, kankaalla päällystetyt sohvat, lipastot tavaroiden säilyttämiseksi, kannella suljettavat kirjoituspöydät laatikoineen ja pienet seinähyllyt. Tämän lisäksi yleisiä olivat lukuisat pikkupöydät, joilla kullakin oli oma tehtävänsä, oli ompelupöytää, teepöytää ja tarjoilupöytää.  

Paperiset seinäverhot syrjäyttivät entiset kotikutoiset kangasverhot. Huonekalut ja koko sisustus tulivat muodin vaikutuksesta kevyemmiksi, monipuolisemmiksi ja mukavammaksi kuin enstisajan suuret, raskaat ja usein kömpelöt, liikkumattomat esineet. Paljon tavaraa tuotiin myös ulkomailta. Vaikka rokokoo olikin ensisijassa sisustus- ja huonekalutyyli, sen vaikutukset näkyivät monessa muussakin asiassa tuonajan ihmisten arjessa.

© rococo CC BY-NC 2.0 

Tässä ympäristössä muuttui vähitellen myös elämisen sävy, niin ihmisten puvut kuin  tavatkin. Veistä ja haarukkaa ruvettiin jo säätyläisperheissä yleisesti käyttämään syödessä. Olipa suurissa taloissa niitä koko varasto, niin ettei vieraidenkaan tarvinnut enää tullessaan tuoda omia mukanaan. Monella  oli kuitenkin vielä veitsi ja haarukka mukanaan nahkakohtelossa, käyttääkseen niitä sitten majapaikoissa ja talonpoikaistaloissa matkoilla käydessään.

Samoin alkoivat pesuvälineet käydä yleisiksi. Peseytyminen oli tullut jokapäiväiseksi tarpeeksi, sillä eihän kukaan nyt likainen halua olla. Eikä siinä kyllin, ruvettiin mukana kantamaan ja pukeutuessakin käyttämään hajuvesipulloja ja puuteria.

Pukeutuminen oli tärkeää ja siihen tuhlattiin paljon rahaa ja aikaa. Hienotunteisuus oli tärkeää, niin pukeutumisessa kuin käytöstavoissakin.

Tietysti puvutkin muuttuivat hienommiksi tämän kaiken myötä. Kotikutoiset kankaat eivät enää oikein kelvanneetkaan, vaan niiden sijaan tilattiin niitä ulkomailta kallilla, kuten samettia, silkkiä ja kärpännahkoja. Erityisesti kukkakuviointi nousi suosituksi.

Kuten ajan tyyliin kuului, pukujen helmat olivat suuret ja muhkeat ja yläosat kireitä. Vaikka puvuissa oli eroa eri maiden välillä, kaikille oli yhteistä neliön mallinen kaula-aukko, suuret helmat ja runsaat ja koristeelliset alus- ja päällishameet. Kun pukeutuminenkin oli koristeellista ja hienoa, tietenkin myös hiuksiin ja niiden laittoon kiinnitettiin paljon huomiota. Peruukkeja alettiin käyttää, ja kampaukset kuin hatutkin koristeltiin näyttävästi sulilla, helmillä ja pitseillä.

Myös miehet pukeutuivat tyylikkäästi. Asuun kuului yleensä takki, liivi ja housut, joista liivi oli koristeltu kauniilla kirjailuilla ja värikkäillä kangaspaloilla. Housut olivat polvihousut ja kengät suurisolkiset. Takki tuohon aikaan muistuttii melkein mekkoa pituutensa puolesta. Etenkin valkoiset peruukit tulivat muotiin, ja myös miesten hatut olivat suuria ja koristeltu esimerkiksi strutsin höyhenillä.

Kahvi, tee ja suklaa alkoivat myös samoihin aikoihin päästä varakkaiden käyttöön. Puolijoutilaan kaupunkilaisen elintapoihin kuului aamupäiväkahvin juonti "kahvihuoneessa", kuten kahvilaa tuolloin sanottiin, uutisten kuunteleminen ja jutteleminen ja siinä se päivä sitten menikin.